maanantai 7. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet?



No ei aivan.
Viimeiset neljä vuotta olen käyttänyt vuoden alkupuoliskon pääsykokeisiin valmistautumiseen ja tulosten odottamiseen. Tämä vuosi ei ole poikkeus.
Näin jälkikäteen ajatellen, näen missä olen mennyt aikaisempina vuosina vikaan. Mutta samalla olen toisaalta myös iloinen, että aikaisemmat suunnitelmat eivät ole toteutuneet, sillä ne eivät olisi olleet sitä, mitä tahdon elämälläni tehdä. Tosin, olisin kyllä mielelläni päässyt sisään jo viime keväänä. Viime vuonna tähän aikaan todella mietin, mikä on se yksi asia, mitä haluan tehdä työkseni. Vastaukseksi vain vahvistui fysioterapeutin ammatti. Pohdin fyssarin opintoja jo lukion loppupuolella, mutta silloin minulla ei ollut vielä rohkeutta muuttaa niitä urasuunnitelmia, jotka tein yläasteella. 2010 keväällä hain ensimmäisen kerran opiskelemaan fysioterapiaa, enkä päässyt edes pääsykokeeseen. Saman vuoden syksyllä aloitin hieroja-opinnot. 2011 hain taas, enkä vieläkään päässyt pääsykokeisiin, mutta osasin odottaa sitä. Alkusyksystä valmistuin virallisesti koulutetuksi hierojaksi, ja jonkin kummallisen ajatushärön ansiosta missasin syksyn yhteishaun, ja ensimmäisen mahdollisuuden päästä pääsykokeisiin. Viime keväänä pääsin ammattitutkintoni takia suoraan pääsykokeisiin. Noh, suoraan sanottuna koe meni persiilleen, enkä siis päässyt sisään. Nyt olen taas vuotta vanhempi ja (toivottavasti) viisaampi ja tiedän, mitä odottaa ja miten kannattaa valmistautua.


Täytyy sanoa, että tällä kertaa minulla on erilainen tunne pääsykokeisiin lukemisesta kuin edellisillä kerroilla. Ehkä sen takia, että nyt olen niin varma, että olen hakemassa oikeille aloille. Fysioterapian lisäksi olen hakemassa yliopistoon lukemaan kauppatieteitä ja journalismia. Samalla minua pelottaa enemmän kuin koskaan. Mitä jos en pääsekään sisään kouluun? Se tarkoittaisi viidettä välivuotta. Tai teknisesti ottaen neljättä, koska opiskelinhan välissä hierojaksi. Itse en oikein osaa pitää ko vuotta opiskeluna, koska itse suhtauduin ja suhtaudun siihen pääsykokeisiin valmistautumisena, en varsinaisena opiskeluna, koska tein sen vain päästäkseni fysioterapian pääsykokeisiin. Syy siihen, että pääsykokeissa epäonnistuminen pelottaa enemmän kuin koskaan ennen on osittain se, että nyt sillä on oikeasti väliä. Aikaisemmilla kerroilla en ole ollut näin tosissani, enkä näin varma, että olen hakemassa oikeille aloille. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että lukioaikaiset kaverini alkavat valmistua yksi toisensa jälkeen ja ”alkavat aikuisiksi”. Menevät oikeisiin oman alansa töihin, alkavat suunnitella elämäänsä ja tulevaisuuttaan uudelta kantilta ja tekevät muita ”aikuisten asioita”. Minusta tuntuu, etten ole tehnyt/saanut aikaan lukion jälkeen yhtään mitään. Vaikkei asia ehkä ihan niinkään ole.



Vuoden vaihtuminen tarkoittaa tietenkin uuden kalenterin käyttöönottoa. En ole vielä löytänyt täydellistä kalenteria, jossa kohtaisivat täydelliset kannet ja sisältö. Aina on jommassakummassa jotain vikaa. Olen tyytynyt siis täydelliseen sisältöön ja helposti muokattaviin kansiin. Olen jo muutamana vuotena askarrellut kalenterin kannet kivemmiksi liimapuikon ja kontaktimuovin avulla. Tänä vuonna takakanteen pääsivät panda ja Dr. Sheldon Cooper. Etukantta koristavat mietelauseet sekä koira ja pöllö, joilla on molemmilla painavaa sanottavaa. :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti