”Näettekö minut? minä
olen Iiris Lempivaara, minulle on levoton ja painava sydän, ja sen lisäksi
viskipullo ja huliharppu, jalassani hiihtohousut vuodelta -42.”
Jätetyksi tullut
Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help –terapiaa nimeltä ”Näytät
hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi”. Sitkeä harjoittelu
kannattaa.
Luin Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava
sydän –kirjan nopeana ja kepeänä välipalalukemisena tavallisena tiistai-iltana.
En ole aikaisemmin lukenut Pulkkisen kirjoja, joten en osaa verrata tätä kirjaa hänen aikaisempaan tuotantoonsa. Kuitenkin, tämän luettuani, aion todellakin tarttua hänen muihinkin kirjoihinsa. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys –lehden jatkokertomuksena, ja sen tietäen, kirja kyllä tuntuikin lehden jatkokertomukselta. Kirja on kepeää luettavaa, aivan kuten lehtien jatkokertomukset. Tarina on aavistuksen uskomaton, sellainen, ettei sitä usko, jos sen sinulle joku kertoo. Ja jos se tapahtuu sinulle itsellesi, ajattelet, että kukaan ei usko, kun kerrot ja tarkemmin ajatellen, et itsekään uskoisi, jos joku muu kertoisi sen sinulle. Aivan kuten lehtien jatkokertomukset.
En ole aikaisemmin lukenut Pulkkisen kirjoja, joten en osaa verrata tätä kirjaa hänen aikaisempaan tuotantoonsa. Kuitenkin, tämän luettuani, aion todellakin tarttua hänen muihinkin kirjoihinsa. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys –lehden jatkokertomuksena, ja sen tietäen, kirja kyllä tuntuikin lehden jatkokertomukselta. Kirja on kepeää luettavaa, aivan kuten lehtien jatkokertomukset. Tarina on aavistuksen uskomaton, sellainen, ettei sitä usko, jos sen sinulle joku kertoo. Ja jos se tapahtuu sinulle itsellesi, ajattelet, että kukaan ei usko, kun kerrot ja tarkemmin ajatellen, et itsekään uskoisi, jos joku muu kertoisi sen sinulle. Aivan kuten lehtien jatkokertomukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti