ERROR

”Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meistä jokaista.

Rehellisessä ja rohkeassa kirjassa tarinansa kertoo 15 ihmistä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö, kuten synnytyksen jälkeinen masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, dissosiaatiohäiriö, syömishäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia. Kirja avaa näkymän mielen haasteiden kanssa elävien ihmisten arkeen. Se auttaa ymmärtämään ihmismielen selittämättömyyttä ja rohkaisee auttamaan sekä hakemaan apua.”

Elina Järvi, Tiina Hotti, Olga Poppius – ERROR: Mielen häiriöitä. Like 2016

Varasin tämän kirjan kirjastosta jo ennen kuin sitä oli edes hankittu sinne, ja niin oli muutama muukin. Varausjonossa oli ennen minua reilut 20 ihmistä. Aikani jaksoin odottaa vuoroani, mutta odotettuani yli kolme kuukautta, päätin ostaa kirjan itselleni. Olihan minulla synttäritkin siinä ja silleen.
Luin Errorin aikalailla yhdeltä istumalta, mikä ei välttämättä ollut ideoista parhain. Kirjassa kerrotaan varsin rankkojakin tarinoita, ja niiden lukeminen yhdeltä istumalta vei omat tunnelmat aika syviin vesiin hyväksi toviksi. Mutta samalla kirjan lukeminen toi lohtua, en olekaan yksin, muutkin kokevat samankaltaisia asioita. Ja samalla tunsin kiitollisuutta, koska itselläni asiat ovat kuitenkin loppujen lopuksi sujuneet hyvin ja varsin kivuttomasti, olen saanut apua ja turvaverkon, kun olen sitä tarvinnut, minua on kohdeltu hyvin ja ennen kaikkea ihmisenä, kokemuksiani ei ole vähätelty eikä kielletty.
Mielenterveysongelmat koskettavat meistä jokaista jollain tavalla, joko omakohtaisena kokemuksena tai jonkin läheisen/tutun kokemuksena. Mielestäni tämän kirjan lukeminen tekisi hyvää ihan kaikille, sillä se avaisi monia silmiä – se avasi minunkin silmiäni vielä lisää.

Kun Isosisko menee naimiaisiin

…Niin mitä tekee Pikkusisko? No neuloo lahjaksi torkkupeiton ihan omin karvaisin pikkukätösin! Tieteski.

Ideahan syntyi ja päätös tehtiin heti, kun oli tiedossa, että häät ovat tulossa, vuosi ennen häitä. Syksyn mittaan ajatus tuli ja meni mielessä, mutta mitään toimenpiteitä se ei aiheuttanut. Tammikuussa(2015) ostin suurimman osan langoista, koska ne olivat tarjouksessa, yksi väri oli päässyt loppumaan, joten sen ostaminen jäi myöhemmäksi. Puuttuvan värin ostin maaliskuussa, tarjouksesta senkin. Toukokuussa otin puikot esille.

Kesäkuussa, neljä viikkoa ennen häitä, otin esille kynän ja paperia ja aloin tekemään suunnitelmia ja laskelmia. Häihin oli neljä viikkoa, mutta koska olin luvannut mennä pääkallopaikalle jo päiviä ennen häitä tekemään viimehetken valmisteluja, totesin, että aikaa on kolme viikkoa. Joista muutaman päivän viettäisin Siskon luona tekemässä hääjuttuja. Eli karkeasti sanottuna aikaa oli tuollainen kaksi ja puoli viikkoa. Mikäpä siinä, ei ongelmaa. Kesä, helle, kasa villaa sylissä… Get the gist, physicist?

Varustauduin koitokseen äänikirjoilla(yhteensä 266h, eli pauttiarallaa 11 vuorokautta), riittävällä nesteytyksellä, ja suurella määrällä käsisaippuaa(tahmatassuhikikäpälä, päivää). Ja työhön ryhdyin tietenkin vasta vajaa pari viikkoa ennen häitä, työaikaa viikko. No eihän se peitto tietenkään tullut valmiiksi, tarvittiin siis plään bii. Päädyin viivytystaisteluun, ostin kasan suklaata(voin kertoa, etten ikinä ole kaupassa hävennyt niin paljon ostoksiani) ja kehotin vienosti järsimään sitä kynsien sijaan odotellessa varsinaista lahjaa.

Ja sen jälkeen hautasin tekeleen syvälle neulenurkkaukseni syövereihin, kunnes tammikuun(2016) hirviöpakkasilla kaivoin sen esille. Kämpässä oli joululoman jäljiltä 16-17 astetta lämmintä, joten kasa villaa sylissä tuntui oikein hyvältä idealta.
Siitä alkoikin sitten todellinen paahtaminen, eikä rasitusvammoiltakaan säästytty. Rakko oikeassa peukalossa oli tuttu vieras ja välillä kädet olivat niin kipeät, että sormia ei kärsinyt liikuttaa ollenkaan.

Mutta Nyt Se On VALMIS! Melkein vuoden väkertämisen jälkeen, se on valmis; langanpäät pääteltynä ja pingotettuna. Täytyy myöntää, että kevään mittaan olin useampaankin otteeseen hyvin täynnä koko projektia, tuntui, ettei se lopu koskaan. Loppui vain kuitenkin. Ja luonnollisesti viikko tämän valmistumisen jälkeen laitoin puikoille samanlaisen peiton itselleni. Tavoite on, että se olisi valmis ennen pakkasia. Minkä vuoden pakkasia, on sitten eriasia.